Corgin legenda

Voin paljastaa teille corgin legendan, joka on tunnettu sydämissä ja siirretty corgisuvuissa sukupolvelta toiselle. Olen huomannut, että siitä on tullut tunnettu myös ihmisten keskuudessa, eikä se ole enää pelkästään corgien välinen salaisuus. Kerron sen nyt niille ihmisille, joille legenda on jäänyt tuntemattomaksi. Tarina sijoittuu kauemmas kuin aikaan, josta ihmiset meidät tuntevat, joskaan tarkasta ajasta en ole varma, enkä kyllä tarkasta paikastakaan, koska tarina on aikojen saatossa hämärtynyt.

Corgien luominen ja ihmisille esittely Kaikki alkaa keijujen luota. He elivät Walesin metsissä, Woodlandissa, ja viettivät onnellista aikaa vaellellen metsissä. Koska heidän hennot siipensä eivät kuljettaneet heitä kauas ja he olivat laiskoja liikkumaan pitkiä matkoja, he päättivät luoda nopean ratsun, joilla he voisivat ratsastaa. Niinpä, ison työn ja ankaran pohtimisen jälkeen, he päätyivät täydelliseen ratkaisuun, kääpiökoiraan. Kääpiökoiralla oli ketun fyysiset ominaisuudet, mutta ei sen viekkautta, sillä myöhemmin keijuille selvisi, että tämä koira ei pystynyt pelkästään matkaamaan nopeasti vaan oli lisäksi uskollinen ja miellyttävä otus. Kun keijut eivät ratsastaneet koirillaan, he lähettivät nämä leikkimään lasten kanssa ja jopa vahtimaan heitä.

Eräänä päivänä ratsastaessaan kääpiökoirillaan keijukuningatar ja –kuningas huomasivat kuolevaisia ihmisiä tekemässä kovaa ja raskasta työtä pitääkseen itsensä ja perheensä elossa. Nämä ihmiset, jotka he kohtasivat, olivat köyhiä maatilallisia työskentelemässä maillaan. Järkyttyneenä tästä keijukuningas tippui ratsultaan ja kuningatar riensi pelastamaan hänet. Kääpiökoirat, jotka olivat itseasiassa pentuja, tietämättä, että kuninkaallinen oli tippunut, juoksivat pois paikalta luullen kaiken olevan kunnossa. Kun kuningatar oli virvoitellut tippuneen miehensä, olivat pennut silmän kantamattomissa, eikä kuningattarella ja kuninkaalla riittänyt nopeutta saada niitä kiinni. "Mitä nyt tehdään? Meidän kääpiökoirat eksyvät varmasti. Meidän pitää järjestää etsintä nyt heti!" ilmoitti kuningas. Kuningatar kuitenkin lohdutti häntä sanoen: "Et saa huolestua. Me olemme menettäneet ainoastaan kaksi kääpiökoiraamme, joita käytimme vain itsemme viihdyttämiseen. Koiria enemmän tarvitsevat kuolevaiset ihmiset tulevat kohta nämä koirat löytämään.

Hetken kuluttua pennut eksyivät ja vaelsivat notkelmaan. Niillä ei ollut mitään huolta, joten nämä työkoirat alkoivat leikkiä keskenään ja pitää hauskaa. Ne eivät huomanneet edes kahta köyhää kuolevaista lasta, jotka katselivat niiden leikkiä. Katseltuaan koirien leikkiä, lapset nostivat ne syliinsä ja kantoivat ne kotiinsa onnellisina siitä, mitä olivat löytäneet. Kun maanviljelijämiehet tulivat kotiin ja näkivät kääpiökoirat, jotka lapset olivat löytäneet, he hymyilivät. Yksi miehistä selitti lapsille, että nämä ovat keijujen antamia lahjoja. Ihmiset eivät tienneet kunnollista nimeä näille otuksille, joten he kutsuivat niitä corgeiksi, joka on muinainen Welshiläinen sana kääpiökoirille. Corgit työskentelivät maatilalla lehmiä paimentaen ja näin niistä tuli walesilaisten rakastetamia ja ylistämiä, vuosisatoja myöhemmin koko maailman rakastamia. Epäiletkö tätä tarinaa? Katso vaikka selkäämme ja näet keijun satulan, jollaisella Woodlandin keijut ratsastivat. Loppu.